perjantai 1. tammikuuta 2016

Isä meidän -rukous johtaa ihmiset harhaan ja pois kirkoista

Tämä on selvitys siitä, miten tietty rukous ja uskonto ylipäänsä toimii ihmisen jumalyhteyttä vastaan, eikä sitä auttaen, kuten oletettavasti alunperin on ollut tarkoitus. Tarkastelun alla on Isä meidän -rukous, joka on ollut päärukouksena molemmissa uskonnoissa, jonka jäsen olen ollut. Molemmissa se johtaa ihmisiä yhtä lailla harhaan ja molemmista se on ajanut minut pois. Olen markkinointiekonomi ja syvästi yhteydessä Jumalaan. Olen siis päättänyt ruveta Jumalan markkinointinaiseksi ja asiantuntijaksi ja antaa panokseni sille tärkeimmälle asialle, mikä ihmiskuntaa voisi auttaa - jokaisen oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan. Kirjoitan auki tämän rukouksen ja myös sen, minkä se meistä ihmisinä kertoo, kun me sitä itsellemme toistelemme ja siten jatkamme kauhukuvaamme rankaisevasta miespuolisesta jumalasta, jossain tavoittamattomissa, syntejämme arvioimassa.

Isä meidän -rukous kuuluu suomeksi seuraavasti:

Isä meidän, joka olet taivaassa, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iänkaikkisesti, Amen.

Lause lauseelta rukous voidaan purkaa näin:

"Isä meidän, joka olet taivaassa..." - tässä tunnustetaan, että tunnetaan ero Jumalasta, sillä koetaan, että Jumala on jossain tuolla kaukana, ei täällä meidän kanssamme. Jumala mielletään etäiseksi isähahmoksi, mieheksi. Tämä voidaan tulkita näin: "Kaipaan turvallista vanhempaa, jonka läsnäoloa en tunne täällä maan päällä."

"..pyhitetty olkoon sinun nimesi.." - tässä kunnioitetaan Jumalaa, halutaan, että hänen nimensä olisi lausujalle pyhä ja että lausuja tuntisi ja muistaisi pyhyyden sen sanoessaan. Tämä voidaan tulkita pyynnöksi: "Anna minun muistaa ja tietää varmuudella sinun olemassaolosi."

"..tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa." - tässä todetaan, että nykyään maan päällä ei vallitse Jumalan luoma valtakunta, vaan ihmisen itse kehittelemä helvetti ja pyydetään, että Jumalan tahto olisi ihmisenkin tahto. Elämä maan päällä ja taivastila erotetaan toisistaan. Tämä voidaan tulkita vetoomukseksi: "Sinun tahtosi olkoon minunkin tahtoni, sillä itsekseni olen onnistunut vain luomaan pelottavan maailman ja tiedän, että sinä olisit tehnyt maailman, jossa ei tarvitse pelätä ja kaikki on hyvin. Toivon että otat maailman haltuusi ja parannat sen tai minun käsitykseni siitä. Taivun sinun tahtoosi, tunnustan sinun suuruutesi minun ylitseni, niin että voin luottaa minua suuremman varjelukseen. En nöyristele, vaan ymmärrän, että sinun tahtosi on aidosti ja oikeasti minunkin tahtoni, koska sinä olet kaikkivoipa ja minä olen sinun kaltaisesi."

"Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.." - tässä pyydetään korkeammalta voimalta ravintoa niin hengelle kuin ruumiille ja annetaan samalla ymmärtää, että nämä asiat olisivat Jumalan suosiosta kiinni. Tämä voidaan tulkita epäluottamukseksi: "en luota pysyvyyteesi ja että muistat minut ilman uhria, vähintään rukousta, joten pyydän ravintoa nöyränä joka päivä uudestaan pysäkseni mielisuosiossasi."

"..ja anna meille meidän syntimme anteeksi.." - tässä tunnustetaan uskomme synnin olemassaoloon ja siihen, että olemme syntisiä, syyllisiä, huonoja ja riittämättömiä ja että meille tulee toistuvasti antaa anteeksi. Tämä voidaan tulkita tunnustukseksi: "Jumalani, uskon olevani kurja, syntinen ihminen, syyllinen maailman pahuuteen ja rukoilen, että annat anteeksi sen, että olen huono ja vääränlainen. Uskon, että sinä näet minut syyllisenä ja rankaiset minua, ainakin jos en pyydä anteeksi vähintään tekojani ja ajatuksiani."

"..niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet" - tässä todetaan, että olemme toisistamme erillisiä olentoja, joista yksi voi rikkoa toista vastaan ja vahingoittaa häntä. Myönnetään, että olemme toisen jo tuominneet, sillä miten antaa anteeksi, jos ei ensin ole arvioitu tekoa hyväksi tai pahaksi? Tunnustetaan kyky antaa anteeksi ja pyritään ostamaan Jumalan armahdusta sillä, että itse annamme anteeksi kurjille syntisille kanssaeläjillemme. Tämä voi tulkita peloksi: "Pelkään rangaistustasi ja tuomiotasi ja yritän lieventää sitä niin, että yritän armahtaa ja jättää tuomitsematta muita syntisiä, jotka ovat mielestäni tehneet minulle pahaa."

"Äläkä saata minua kiusaukseen vaan päästä minut pahasta.." - tässä tunnustetaan, että kiusaukset "tehdä syntiä" ovat jatkuvia ja yritetään sälyttää vastuuta tästäkin Jumalan päälle. Miksei hän voisi suojella kiusauksilta, jos haluaa sitten niihin lankeamisesta rankaista? Tunnustetaan myös, että uskotaan Pahan olemassaoloon. Tämä voi tulkita suojelupyynnöksi: "Pelkään, etten löydä luoksesi täällä maallisten kiusausten keskellä, joiden kuvittelen pitävän meidät erillään ja joihin lankeamisen kuvittelen tekevän minusta syntisen. Auta minua väistämään asioita, jotka erottavat meidät ja tekevät minusta syntisen silmissäsi ja auta minua pakenemaan pahuutta, joka pelottaa minua ja jonka uskon olevan todellinen."

"..sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti, Amen." - tässä halutaan tunnustaa Jumalan suuruus ja kunnia, nuollaan takapuolta ja samalla paetaan omaa vastuuta koko tilanteessa. Tämä voidaan tulkita käsien pystyyn nostamiseksi: "Minä en osaa enkä uskalla olla vastuussa tästä maailmasta, joten ole sinä johdossa, minä sanoudun irti tästä ja pysyn avuttomana."

Minun mielestäni tämä on hyvin surullinen kuva ihmisestä ja hänen Jumalastaan. Jos eksyminen ja epätoivo todella on niin suurta, niin onhan se hyvä, että asian ilmaisemiseen on olemassa rukous, mutta eikö uskonnon ja rukouksen tarkoitus ole vahvistaa ja lohduttaa ihmistä maan päällä, eikä vahvistaa pelkoa? Eikö kirkkojen tehtävä olisi kertoa, että hätä ei ole tämän näköinen? Että on olemassa toivoa ja Jeesuksen sanojen mukaan, Jumalan valtakunta on täällä jo? Meissä, kunhan otamme vastuun siitä, millaisia tarinoita itsessämme vahvistamme. Millaisia sanoja itsellemme ja toisillemme toistamme, millaisia sanoja pidämme pyhinä ja millaisia teemme todeksi. Jeesus ei ollut Jumalan ainoa poika. Hän oli kyllä Jumalan poika, tai oikeammin osa sitä. Me kaikki olemme Jumalan ainoa poika, osa kokonaisuutta, joka on Jumalan ainoa poika. Me olemme kaikki Jumalan lapsia, yhtä mahtavia kuin Jeesus, jos nyt vain ottaisimme esimerkkiä hänen rohkeudestaan, emmekä pelkäisi. Meitä ei ristiinnaulita.

Isä meidän -rukous on täynnä asiavirheitä. Jumala ei ole mies, joten hän ei ole isä. Kutsukaamme häntä vaikka Luojaksi. Hän ei ole jossain kaukana Taivaassa meidän ulottumattomissamme, vaan kaikkialla, meissä itsessämme, kaikissa, jotka tapaamme, Suuressa Hengessä. Jumala ei halua rankaista meitä mistään, eikä syntiä ole olemassa. Kukaan ei ole rikkonut meitä vastaan, sillä hyvä ja paha ovat subjektiivisia käsitteitä. Mitään anteeksi aneltavaa Jumalalta ei ole, sillä hän ei ole meitä tuominnut mistään. Jos harjoitamme ehdotonta anteeksiantoa, jossa ei ensin tuomita ja sitten armahdeta, vaan nähdään kaikki tapahtunut osana elämän näytelmää, jossa siis mitään anteeksi annettavaa ei oikeasti ole (vaikka se siltä tuntuisi), meidän ei tarvitse tuomita ketään. Ei myöskään itseämme. Olemme vapaita. Miksi me siis jauhaisimme tuollaista enää?

Me voimme kaikki herätä ja nähdä maailman uusin silmin tänään. Kenenkään ei ole pakko uskoa syntiin ja pahuuteen. Kaikki koettu hyökkäys johtuu pelosta ja jos tarjoamme kaikki pelkomme Jumalan oikaistavaksi, saamme Jumalan valtakunnan tänne maan päälle, sillä alamme ilmentää sitä itse. Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet Jumalan loistava lapsi. Älä alenna itseäsi enää uskomalla syntiin ja rangaistukseen, jotta voit toimia rohkeasti elämäsi hyväksi meidän kaikkien puolesta. Lakkaa hokemasta mantraa, joka todistaa pelon puolesta ja saa sinut kauhun ja syyllisyyden valtaan. Sinun ei tarvitse pelätä.

Jos haluat, voit keksiä oman rukouksen, joka kuvastaaa paremmin tunteitasi, toiveitasi ja ajatuksiasi Jumalan suhteen. Kun itse huomasin Isä meidän -rukouksen virheellisyyden, muutin siitä aluksi vain synti-sanan virheeksi. Sitten havaitsin kaikki muutkin epäkohdat ja tulin kykenemättömäksi kestämään moista propagandaa Jumalan taloksi väitetyssä paikassa. Huijausta, sanon minä. En halua puhua Jumalalle tuohon sävyyn eikä Hän näe siihen mitään syytä. Kirkko, seurakunta instituutiona, on kuitenkin mielestäni säilyttämisen arvoinen asia, sillä muiden uskovien tai oikeammin tietävien seura on tässä maailmassa hyvin voimistava ja lämmin, positiivinen asia, joka auttaa meitä pysymään vahvoina heikkoudessamme, varmoina uskossamme ja arjen arvoissamme ja avoimena rakkaudessamme. Voimme herätä taivaaseen maan päällä, sillä taivas on meissä itsessämme. Niinpä ehdotan, että vaihdamme valtakirkkomme rukouksen uutta, valoisampaa maailmankuvaa vastaavaksi ja palaamme lohdun ja varmuuden sanaa kuulemaan sankoin joukoin. Jos joku vielä yrittää väittää meitä syntisiksi, he katsokoon peiliin ja vaietkoon, sillä kyse on heidän omasta häpeästään. Me toivotamme tervetulleeksi elävän Jumalan keskuuteemme kirkossa, jossa meitä vahvistetaan, eikä pelkojamme.

Luojani, joka olet kaikkialla. Pyhitetty olkoon yhteytemme sinun nimessäsi, jotta aina muistaisimme jumalaisen alkuperämme. Vallitkoon sinun valtakuntasi ja tapahtukoon sinun tahtosi, jonka tunnustan olevan myös oma tahtoni. Auta minua pysymään hetkessä ja luottamaan siihen, että saan kaiken, mitä tarvitsen ja auta minua muistamaan totuus, joka on sinun rakkautesi. Opeta minua toimimaan Pyhän Hengen harkintakykyä käyttäen ja vapautumaan kaikesta pelosta. Meidän on valtakunta, voima ja kunnia iänkaikkisesti. Amen.

Tässä puolestaan pienempiä rukouksia, joka on helpompi toistaa missä vain.

Luojani, joka olet kaikkialla, anna minun muistaa ja tuntea sinut joka hetki, rauhassa. Pyhä Henki, ohjaa minun mieltäni koko ajan ja anna minun nähdä vain Totuus, joka on Rakkaus. Parantaja, vapauta minut kaikesta harhasta ja anna elämääni ilo. Amen.

Terve meille, pyhille ja armoitetuille, joiden kanssa Luoja on aina ja ikuisesti. Meidän ei tarvitse pelätä, me emme ole yksin. Pyhä Henki ohjaa meitä. Siunattuja olemme me, sisarukset, jotka olemme heijastuksia toisillemme. Siunattu on Kristus meissä, Luojan ainoassa lapsessa. Olkaamme rauhassa viattomat. Amen.

Tässä vielä uusi uskontunnustus sen edellisen pelottavan sijalle:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivoipaan Luojaan, ikuiseen vanhempaani. Uskon Jeesukseen Kristukseen, meidän oppaasemme, joka toimi Pyhän Hengeen ohjauksessa ja toimii yhä ylösnoustuaan Taivaaseen, joka meidän muistamistamme odottaa. Uskon Pyhään Henkeen, pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhän ohjaukseen, Totuuteen, Rakkauteen ja ikuiseen elämään. Luojan, Lapsen ja Pyhän Hengen nimeen, Amen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti